Rohkeita ajatuksia rohkeilta nuorilta

InnoEvent Tampere #2017

Aiheena on tulevaisuuden tehdas ja lähestymiskulmana on fyysisen tuotannon tulevaisuus ja työntekijä. Ei siis ole ihme, että ratkaisuissa jyllää vahvasti tekniset kapistukset. Tämän syksyn InnoEvent tapahtumassa Tampereella opiskelijoille annettiin erilaisia lähtökohtia ryhtyä kehittämään tulevaisuuden työmaailmaa viikon aikana. Itse seurasin kaikista tiiviimmin tapausta Sandvik, osittain käytännön aikataulu syistä, osittain sen takia, että entisenenä työpaikkana ympäristöön ja ratkaisuihin oli helpompi uppoutua.  

Useat ryhmät olivat lähteneet jalostamaan monille tuttua kapistusta eli aktiivisuusranneketta. Teollisuudessa jo jonkinlaiseen työntekijän vakiovarusteeseen kuuluvien suojalasien hyödyntämistä muutenkin kuin turvavälineenä oli myös pohdittu monella tapaa. Rannekkeiden ominaisuudet olivat moninaisia. Niillä parennettaisiin tuotannon sujuvuutta ja lisäksi tarjottaisiin ratkaisuja myös yksilön hyvinvoinnin tarpeiden täyttämiseen. 

Älyllisten kapistusten toiminnot kattaisivat työohjeiden ja piirustusten lisäksi myös reaaliaikaista seurantaa yksilön aktiivisuudesta ja hyvinvoinnista.

Ranneketta ei pelkästään käytettäisi työaikana vaan sen hyödyt ulottuisivat myös vapaa-ajalle.

Usein teknologia nähdään uhkana ja sitä ruvetaan välttelemään. Itseasiassa on aika kummallista, että kun monet sovellus palveluita tarjoavat yritykset kehittävät esimerkiksi turvallisuushavaintojen tekemiseen mobiilialustoilla toimivia järjestelmiä, samaan aikaan vuonna 2017 osa ihan suuristakin yrityksistä Suomessa rajoittaa tai kieltää älypuhelinten käyttöä henkilöstöltä. 

Ajatus laajentaa yleisessä käytössä olevien älylaitteiden mahdollisuudet osaksi tulevaisuuden tehdasta on mielestäni loistavaa. Älylaitteiden rooli on osittain jo murrettu mm. opetusmaailmassa, etenkin ulkomailla.

Älylaitteet ovat osa tulevaisuuden työkulttuuria, mutta niitä käyttävät ihmiset. 

Monen ryhmän ideat korostivat tarvetta poistaa mm. paperin käyttö sekä nopeuttaa ja parantaa kommunikaatiota päivittäisessä tuotannossa. Jälleen kerran oikein loistavia tavoitteita, mutta kuten edellä esittämäni esimerkki osoittaa siihen liittyy riski jos emme ymmärrä mobiili- ja älylaitteiden roolia osana työkulttuuria. 

Merkittävää on oivaltaa korvaako älylaitteet ihmisten välisen kanssakäymisen kokonaan? Ratkaisevatko ne varsinaisia ongelmia asioiden käsittelyssä? Mielestäni ei. Älylaitteiden ja sovellusten esiinmarssi korostaa merkittävästi sitä, että meidän pitää selvittää itsellemme miten tai mitä työkaluja käytämme organisaatiossa ja mihin tarkoitukseen.

Usein arvoa tuottamatonta työtä nähdään vain fyysisessä tuotannossa. Todellisuudessa ajatustyötä tekevän ihmisen tehtävissä sitä on usein jopa merkittävästi enemmän.

Voimme esimerkiksi valjastaa mobiilisovelluksen turvallisuushavaintojen tekemiseen, mutta jos emme ole miettineet miten tai kuka näitä ilmoituksia käsittelee, nopeasti kerätty tieto on kaikki silloin aivain turhaa. Juuri tällaisista syistä ajatustyötä tekevän ihmisen työpäivään syntyy arvoa tuottamatonta työtä, kun käytössä olevat työkalut ja niiden rooli ei ole selvillä. Toinen kaikille tuttu esimerkki on sähköposti. Liian montaa organisaatiota johdetaan “send and forget” politiikalla ja tehokkuus mitataan lukemattomien sähköpostien määrällä. 

Mielestäni organisaatioiden tulee istua alas juuri nyt ja pohtia mitä tai miten he tulevat suhtautumaan tulevaisuudessa älylaitteisiin ja teknologiaan. Se kannattaa aloittaa miettimällä läpi kaikki järjestelmät ERP:stä Sharepointtiin ja WhatsAppiin. Selvittää itselle ja organisaatiolle mihin mitäkin käytetään. Mikä on varsinainen lisäarvo jonka saamme vaikkapa Yammerista tai käytämmekö CRM:ää oikein. Vasta tämän jälkeen on järkevää aloittaa miettimään miten suhtaudumme mahdollisuuksina tulevaisuuden älylaitteisiin. Älylaitteet ovat osa tulevaisuuden työkulttuuria halusimme tai emme. Kyse on siitä kuka uskaltaa nähdä ne mahdollisuutena ja menestyä.