Oireita työkulttuuristamme: Aamuruuhka

Työkulttuuri on sitä, miten me päivittäin teemme töitä. Työkulttuuriin kuuluu yhtälailla yrityksen tarjoamat työsuhde-edut kuin vapaus valita lomat ja työskentelypiste. Työkulttuuriin kuuluu se miten ihminen pystyy sovittamaan työelämän osaksi vapaa-ajan elämää.

Yllä oleva lainaus on aikaisemmasta kirjoituksestani, Lopetetaan prosesseilla leikkiminen, jossa määrittelen konkretian tasolla sitä mistä työkulttuuri käytännössä muodostuu. Olen puhunut paljon kuinka työkulttuurin pitäisi tukea ihmisen kokonaisvaltaista elämää sen sijaan, että ihminen sovittaisi elämänsä työn ympärille. Tämä tukisi henkilön kokonaisvaltaista elämänhallintaa ja mahdollisuuksia elää omien intohimojen mukaista elämää. Lopputuloksena olisi hyvinvoiva ja tuottava työntekijä josta olisi lisäarvoa työnantajalle.

Moni asia mitä pidämme normina nykyisessä työelämässä, esimerkiksi työaika ja sen seuraaminen, ovat asioita joita monikaan ei itseasiassa tule miettineeksi vaan niiden mukaan eletään koska, no niin on aina ennenkin tehty. Osa asioista tulee tietysti lainsaadännöstä jolloin niiden noudattaminen on itsestäänselvyys.

Työsuoritteen mittaaminen suhteessa kulutettuun aikaan on keksintö joka otettiin käyttöön teollisen vallankumouksen yhteydessä yli 100 vuotta sitten. Teollisen vallankumouksen aikaan työ mentiin suorittamaan työpaikalle koska työn luonne edellytti sitä. Meillä on siis ollut käytäntö minkä mukaan koko yhteiskunta on elänyt yli 100 vuotta ilman, että kukaan on sitä kyseenalaistanut tai kehittänyt. Vertailukohtana voisi sanoa, että tuon sadan vuoden aikana ihminen on käynyt kuussa ja tietokoneet ovat kutistuneet kämmenen kokoisiksi. Eli kyllä ihminen kehittää osaa.

Työhyvinvoinnin näkökulmasta merkittävin muutos mitä teknologia on tuonut tuon 100 vuoden aikana ei ole sähköpöytä vaan mahdollisuus tehdä paikasta ja ajasta riippumatonta työtä. Käytännössä melkein kaikki toimihenkilöt voisivat tehdä “etätyötä”  edes yhden tai kaksi päivää viikosta. Osa jopa ennemmän.

Työkalut ovat siis olemassa, mutta emme uskalla käyttää niitä.

Muutos minkä voimme tehdä työkulttuuriin heti huomisesta lähtien, on se miten suhtaudumme työaikaan ja työntekijän tuottavuuden mittaamiseen. Ajatuksesta tekee merkittävän se, että työajan vapauttaminen ei pelkästään vaikuttaisi yksilötasolla ihmisen hyvinvointiin mahdollistamalla joustavamman elämän. Se vaikuttaisi merkittävästi myös yhteiskunnan toimintoihin ja itseasiassa ratkaisisi monta käytännön ongelmaa.

Lähde: Iltalehti 11.1.2018

Länsimetro on viimein saatu liikkeelle ja se on ollut viime aikoina pinnalla. Viimeisimpänä uutiskynnyksen ylitti ihmetys siitä kuinka “aamuruuhkassa” kaikille ei riittänyt istumapaikkoja. Normaali tilanteessa Pariisin tai Lontoon metroissa käyttöaste on sitä luokkaa, että keskellä päivääkin osa seisoo. Se ei ole kenellekkään ongelma. Ruuhkaksi tilanteen näissä kaupungeissa tekee se, että kaikki eivät enää mahdu kyytiin.

Aamuruuhka ei ole vain julkisilla liikkuvien kiusa PK-seudulla. Osittain unholaan on jäänyt ajatus pääkaupunkiseudun ja kehäteiden ruuhkamaksuista. Vastaavia käytänteitä löytyy muutamista Euroopan kaupungeista kuten Lontoosta, jossa on otettu käyttöön korotettu teiden käyttömaksu tiettynä kellonaikana. Tämä kellonaika sattuu olemaan sopivasti juuri aamu- ja iltapäiväruuhkien esiintymisaika.

Ironista tästä tekee se, että yhteiskunnan toimintamalli, kuten työkulttuuri, ohjaa meitä toimimaan ja elämään juuri näinä tiettyinä aikoina. Toisin sanoen Helsingin kehäteiden ruuhkat johtuvat vain ja ainoastaan siitä, että kaikki ihmiset yrittävät siirtyä samaan aikaan samasta syystä. Mennäkseen töihin. Töihin, koska joku on jossain määritellyt, että maailma ei jatka pyörimistä jos me kaikki emme ole istumassa työpisteellä klo 9 mennessä.

Hyödyntämällä paremmin olemassa oleman teknologian mahdollisuuksia ja suhtautumalla eritavalla työaikaan, sekä siihen missä työntekijä voi tehdä töitä, pystyisimme vaikuttamaan merkittävästi moneen yhteiskunnan ongelmaan. Muokkaamalla oman työpaikkamme päivittäisjohtamisen ja viestinnän tehokkaammaksi voimme pitää vaikka aamun ensimmäisen palaverin verkon yli.

Pelkästään työmatkaliikenteen jakautuminen pitkin päivää vähentäisi painetta tieverkoston solmukohdista ja parantaisi turvallisuutta kun ruuhka-aikojen peräänajot vähentyisivät. Ihmiset eivät tuhlaisi aikaa seisomalla jonossa vaan voisivat hyödyntää senkin ajan muuhun elämässä. Puhumattakaan päästövähennyksistä, jotka laskisi pelkästään sen takia kun ajoneuvojen käyntiaste lyhenisi ainakin työmatkojen osalta.

Tässä on toki vain pintaraapaisu hyödyistä ja vain liikenteen näkökulmasta, mutta uskon, että saitte kiinni kokonaiskuvasta. Vastaavia hyötyjä on muillakin elämän ja yhteiskunnan osa-alueilla kunhan vain ensin uskallamme myöntää, että useat arjen haasteet ovat vain oireita meidän työkulttuuristamme.