Työkulttuurissa tyydymme koivuviiluun ja roll-up sloganeihin

Kouluissa, etenkin korkeakouluissa, opiskelijoilla on lukuisia mahdollisuuksia valita sopiva työsympäristö tehtävien suorittamiseen ja oppimiseen. On luokkatiloja, luentosaleja, kiltahuoneita, kirjasto, hiljaisen työskentelyn tiloja, kahviloita, ystävän sohva, juna, pubi jne. 

Kun nämä älykkäät ja stimuloivaan työskentelyyn tottuneet tulevaisuuden työntekijät siirtyvät työelämään, yksi asia minkä he kohtaavat välittömästi on työskentelytapojen ja etenkin työympäristön ankeus. 

Suurimmassa osassa suomalaisia yrityksiä työntekijällä on valittavanaan oma työpiste, tuo surullisen kuuluisa harmaa kuutio tai neuvotteluhuone. That’s it! On totta, että Suomessakin on jo yrityksiä missä on aloitettu panostamaan erilaiseen työskentelyyn soveltuviin tiloihin ja hyvä niin. Harvat ja onnekkaat saavat kuitenkin jakaa oivalluksiaan jonkinlaisessa ryhmätyötilassa. Muuten työskentely tapahtuu täysin kahdessa edellä mainituista.

Totuus siitä, että työskentely esimerkiksi avokonttorissa laskee itseasiassa ajatustyötä tekevän ihmisen tehokkuutta, ei ole uusi. On siis pakko ihmetellä miksi niin monessa työpaikassa edelleen vietetään suurin osa ajasta niiden samojen Martelan kalusteilla täytettyjen avokonttorien keskellä. 

Ala-asteelta lähtien meille on opetettu, että eri ihmiset tarvitsevat erilaisia tapoja oppia ja sisäistää asioita. Samalla tavalla jokainen meistä tarvitsee erilaisia tapoja ja ympäristöjä työskennellä laadukkaasti, tehokkaasti ja etenkin iloisena. Tästäkin huolimatta monessa yrityksessä meidät kaikki yritetään pakottaa samaan muottiin, neuvotteluhuoneen ja oman työpisteen väliin. 

Minun neuvoni onkin, nostakaa yhdessä puheeksi oman työyhteisön työskentelytavat ja tilat. Yhdessä voitte aloittaa viemään toimistoja kohti viihtyisämpiä, tuottavampia ja tyylikkäimpiä tiloja. Tiloja jotka oikeasti stimuloivat ajatuksiamme kuten opiskeluaikoina. 

Yrityksen toimitilojen pitäisi tuottaa samanlaista ylpeyttä ja yhteenkuuluvuutta kuin urheilujoukkueiden pukukoppien ja stadionin käytävien. Sen sijaan tyydymme koivuviiluun sekä roll-up sloganeihin. 

Maali ja mielikuvitus eivät maksa läheskään niin paljon kuin Martelan kalusteet.

Jos ette oikein tiedä mistä voisitte aloittaa työskentelytapojen ja ympäristön muuttamisen, niin suosittelen hankkimaan käsiinne Saku Tuomisen ja Idealist Groupin vanhan kunnon ReDesing 925 kirjan, joka on täynnä käytännön vinkkejä. Tutustuminen siihen mitä Google tai Facebook ovat tehneet omille konttoreilleen auttaa räjäyttämään mielikuvituksen ja ymmärtämään miksi tulevaisuudessa pelkkä kilpailukykyinen palkka ei ole avainasemassa, kun yritykset kilpailevat parhaista osaajista.