On väärin puhua burnoutista heikkoutena

Burnout on usein täysin väärin ymmärretty. 

Vielä pahempaa, sen läpikäyneitä, ja etenkin sen ääneen sanovia kohdellaan usein kuin työelämän spitaalisia. Heikkoina, hulluina, ja vähintäänkin mielisairaisiin rinnastettavina, epävakaina ihmisinä joista ei voi koskaan tietää milloin heillä sakkaa uudestaan.

Burnout on yksinkertaisesti tila, jossa ihminen on tehnyt liian pitkään ja liikaa jotain sellaista mistä hän ei koe saavansa “palkintoa” tai koe asiaa merkitykselliseksi. Usein tänä päivänä tämä johtuu työstä, mutta burnout voi yhtälailla olla tulos parisuhde- ja perhe-elämästä tai vaikka harrastuksesta.

Henkinen ja fyysinen puoli

Burnoutin fyysiset oireet alkavat esiintymään vasta siinä vaiheessa kun henkilö on jo ylittänyt burnoutin henkisen vaiheen. Henkisen vaiheen aikana ihminen yrittää ylikorjata henkisiä tuntemuksia tekemällä enemmän, saamatta kuitenkaan aikaan merkittävällä tasolle enempää.

Näin syntyy burnoutin fyysinen vaihe, väsymys, unettomuus, masennus. Tästä syystä asiaan havahtuminen vasta fyysisten oireiden kohdalla ja parin viikon sairasloma “huili mielessä” ei ratkaise burnouttia.

Burnout ei vie ihmisen paineensietokykyä

Ihminen joka on käynyt läpi burnoutin, pystyy sen myöntämään ja jopa puhumaan siitä, on fiksumpi sekä usein vahvempi kuin he, jotka pitävät itseään “normaaleina ja paineensietokykyisinä” ammattilaisina. 

Ongelma syntyy jos burnoutin läpikäynyt ihminen erehtyy sanomaan asiasta ääneen vaikkapa työhaastattelussa.

Rekrytoiva henkilö on pahimmillaan muodostanut käsityksensä burnoutista seminaarien perusteella jossa burnoutista puhutaan nojautuen 90-luvun faktoihin tautina. Tautina joka on merkki ihmisen heikkoudesta.

Suurin heikkous on aliarvioida burnoutin läpi käyneen ihmisen motiiveja arvostaa omaa terveyttään ja valita työpaikkansa, ympäristönsä ja esimiehensä sen perusteella.

Web

Organisaatiot ja rekrytoijat, jotka rekrytoidessaan haluavat minimoida riskin valita tehtävään tällaista “heikkoa” ihmistä käyttävät ilmaisuja kuten “etsimme erilaista henkilöä tiimiin” tai “toinen henkilö oli sopivampi yrityksen kulttuuriin”. Se mitä nämä korulauseet oikeasti tarkoittavat, on, että emme uskalla sijoittaa sinuun koska emme tiedä koska olet taas sairaslomalla uupumuksen takia.

Paineensietokyvyn vaatiminen kertoo paljon organisaatiosta

Mainostamalla paineensietokykyä hakemuksesta aina läpi rekrytointiprosessin, organisaatio hiljaa hyväksyy faktan, että heidän työkulttuuri ja johtamiskäytännöt ovat sekaisin.

Heille ainoa tapa selvitä on puristaa ihmisistä jatkuvasti 100% työpanos. Siksi he etsivät työntekijää jolla on “paineensietokykyä” työpaikalla ja harrastaa vähintään triathlonia palautuakseen tästä trendikkäästä “paineesta”.

Kun ajamme autolla moottoritiellä, emme aja koko ajan käyttämällä moottorin kaikkia kierroksia. Kierroksista on usein käytössä vain sopiva määrä. Niiden tasoa suhteessa auton nopeuteen säädellään vaihteilla. Tarvittaessa koneesta kuitenkin löytyy reserviä hetkellisesti, esimerkiksi ohitustilanteisiin. Auto, kuten ihminenkin hajoaisi pian jos ajaisimme aina kierrostenrajoitinta vasten.

Lähestyäksemme burnoutin varsinaista juurisyytä, meidän ei pidä tuomita sen läpikäyneitä heikkoina ihmisenä, eikä heiltä kannata kysyä miten he “rentoutuvat” vapaa-ajalla.

Sen sijaan meidän tulisi pohtia, mikä näille työntekijöille, ihmisille, tuo merkityksellisyyttä työhön? Minkä osan työstä tai työnantajasta he kokevat tuovan palkintoa ja sisältöä heidän arkeen. Toisaalta mikä heidän mielestään vähentää näitä tuntemuksia.

Oikeastaan samaa pitäisi kysyä jo palkkalistoilla olevilta työntekijöiltä ei vain uusilta tulokkailta koska terveeseen työyhteisöön on helpompi rekrytoida uusia ihmisiä kuin paisuttaa kipuilevaa yhteisöä.